Suomi...byrokratian taivas

Suomi on oikein kunnon takapajula, mitä tulee byrokratiaan ja ihmisten elämän tekemisen usein vaikeaksi viranomaisten mielettömyydellä ja puuttuvalla maalaisjärjellä. Tämän olen saanut tuta etenkin täällä ulkomailla asuessani.
Mutta kokemuksia on myös Suomesta esim. ajalta jolloin toimin ravintoloitsijana. Lähes joka asiaan piti olla jonkun instanssin tai tarkastajan lupa.

Nyt ihan lähiaikoina sattui eräs kukkanen. Tarvitsen virkatodistuksen Suomessa tapahtuvaa perunkirjoitusta varten. Siskoni soitti, että sinä et saa sitä. No, pyysin siskoltani numeron, mistä voin asiaa tiedustella ja sain jonkun Suomen maistraatin numeron. Soitin tähän numeroon ja virkailija pyysi henkilötunnukseni. Annoin sen ja asia ok, hän löysi tietoni. Siis no problems.
Virallinen osoitteeni on siis ulkomailla ja se näkyy maistraatin arkistoissa. Tämä virkailija sanoi, että mihin osoitteeseen haluat todistuksen lähetettävän? Sanoin äitini osoitteen, koska ajattelin, että turha sitä on tänne kaukomaille laittaa. Tässä kohtaa tein ilmeisen virheen, koska en tilannut sitä omaan viralliseen osoitteeseeni. Asia olisi ehkä saattanut onnistua, koska oli eri virkailija puhelimessa.
Tein siksi pyynnön äitini osoitteeseen, koska asialla on kiire ja ajattelin muutenkin sen yksikertaisemmaksi vaihtoehdoksi. Asia hoitui tähän asti täysin kivuttomasti, kunnes...

Ongelma ilmeni sitten tämän viikon maanantaina, kun äitini soitti minulle. Hän sanoi saaneensa kirjeen, jossa Jyväskylän maistraatti ilmoitti, että he eivät voi antaa todistusta, kun ei ole tietoa olenko elossa. Ensimmäisen virkailijan luulen uskovan, että hänelle ei soittanut koullut mies, koska siis ongelmaa ei ilmennyt. :)

Sittemmin olen ollut yhteydessä Jyväskylän maistraattiin ja he eivät voi antaa virkatodistusta, koska minusta ei ole olemassa seuraavaa termiä (heidän terminsä) eli "Elää-tieto" heidän arkistoissaan. Sanoin luonnollisesti heille, että olen elossa, jos he eivät sitä puhelimessa älynneet. Ei auta. Minun on jollakin lomakkeella todistettava, että elän ja saan sellaisen paikallisesta Suomen suurlähetystöstä ilmeisesti.
Maistraatti ei siis usko minua, vanhaa äitiäni ja siskoani vaan asia on oltava paperilla leimoineen, että elän.

Jos oletetaan, että potkaisen tyhjää, niin tämä paikallinen suurlähetystö toimittaa tiedon välittömästi Suomeen kuolemastani sen saatuaan tai jos minut ilmoitetaan kadonneeksi. Nämä asiat olen tarkastanut suurlähetystöstä.

Ei tässä nyt muuten elossa olemisen todistaminen niin haittaa, mutta kun lähetystö on asuinpaikkakunnaltani aika pitkän matkan päässä ja hekään ei puhelimitse usko, että olen hengissä. Myös tämän olen kertonut maistraatille. Ei auta.
Se myöskin kummastuttaa suuresti, että omalla ensiyritykselläni asiassa ei ollut mitään ongelmaa.

Kävin myös Suomessa heinäkuun alkupuoliskolla ja passissani on leima kun palasin Suomesta eli 16.07.2010. Siis vajaan kuukauden vanha todiste. Toimitin maistraatille kopiot tästä faktasta. Ei auta, koska voinhan olla jo sen jälkeen kuollut. Näin maistraatti kaiketi ajattelee asian vaikka he varmasti tietävät jo runsaahkon yhteydenpidonkin jälkeen, että tämä hemmo eli minä olen melko varmasti elossa.

Jo joitakin vuosia sitten sattui saman stasimaisen viraston kanssa toinen ongelma ja kuinka määrävä instanssi on kyseessä. Muutin ulkomaille, mutta olin kirjoilla Suomessa. Minulla ei ole ko. maassa omistuksessani mitään ja ilmoitin osoitteekseni heille vanhempieni osoitteen lähinnä postia varten ja muitakin asioita piti silloin hoitaa vielä Suomessa. Lisäksi joitakin tavaroitani oli heidän hallussaan. Iäkkäät vanhempani eivät pystyneet asioita hoitamaan, niin ajattelin vaihtaa osoitteekseni siskoni osoitteen ja tein muuttoilmoituksen. Maistraatista sanottiin, että ei näitä osoitteita niin vaan vaihdella vaikka kerroin tuon em. syyn. Kun vaan pidin pääni ja sanoin, että minä haluan osoitteeksi siskoni osoitteen, niin maistraatista sain tittelin "vailla vakituista asuntoa" eli sama kuin jollain asunnottomalla on. Minä en saanut itse määrätä, missä minä Suomessa haluan asua tai pitää osoitettani vaan maistraatilla on valtuudet määrätä missä asun. Siis Suomessa. Onneksi heidän lonkeronsa ei ulotu tänne asti.

Näitä juttuja riittäisi muistakin instansseista joista vähintään yhtä järjetön laitos on Kansaneläkelaitos. Onneksi siitä olen jo päässyt eroon.

Suomessa on kuitenkin mukaviakin viranomaisia. Esimerkiksi verottaja. Hän vain verottelee ja ei ole kiinnostunut jos vaikka verottaisi kuollutta miestä. Tästä annan kyllä pisteet verottajalle. Kuten sanoin esittelyssäni, että kiitän aina kun on aihetta. :)