Inhimillinen tekijä-ohjelma 20.12.2010
Tässä toimittaja Ilkka Isosaaren kokemuksia toimittajan työstä. Hän on työskennellyt pääasiassa sensaatiolehdissä. Hän kertoo rehellisesti kuinka tehdään sontajournalismia erittäin raa'alla tavalla. Eli sorkitaan ja loukataan ihmisten yksityiselämää. No, tietty rahan vuoksi. Mitä paskaisempi juttu, niin sitä enemmän myyntiä.
Kiitos Ilkka Isosaarelle rohkeasta avautumisesta. Tästä ohjelmasta selvisi hyvin mitä sontajournalismi oikeasti on. Lasken sontajournalismiin iltapäivälehdet ja muut sensaatiolehdet, esim. 7-päivää ja monia tavallisissa sanomalehdissä olevia muutamia juttuja.
Nykymediassa yleensä vaikka jätetään pois Seiska, Iltalehti ja Ilta-Sanomat yms. lehdet, niin tätä samaa esiintyy ihan tavallisissa päivälehdissäkin tai yleensäkin mediassa usein.
Otetaan esimerkiksi tapaus Wincapita ja sen yksipuolinen uutisointi. Media on etukäteen toiminut tuomarina ja "tietäjänä" jutussa. On tunnettua, että Maikkarin toimittajat Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen saivat journalistipalkinnon "Wincapita-rikoksen" paljastamisesta vaikka mitään tuomioita ei ole vielä tähän päivään mennessä tullut. Näitä samankaltaisia juttuja on vaikka kuinka paljon. Esim. tuo Matti Inkisen tapaus ja tapaus Lisitsyn yms.
"Kansalaismediasta" eli eri blogeista saa paljon todellisempaa tietoa kuin itse mediasta. Lehdistä ja televisiosta en suoraan usko kuin ehkä urheilu-uutiset ja tulokset.
Media myös peesaa virkavaltaa kiitettävällä tavalla. Olen varma, että poliisilla on ns. vasikoita eri lehdissä ja päinvastoin.
Matti Inkisen jutussa vasikka on syyttäjä vaikka siis Inkistä ei ollut tuomittu mistään. Mielestäni aivan uskomatonta. Siitäkin sen jo tajuaa, kun jutusta vain hymistiin ja vasikkaa ei käsittääkseni selvitetty. Ainakaan kunnolla paitsi tässä jutussa se selviää. Tämä syyttäjä pitäisi laittaa vastuuseen sanomisistaan. No, se ei tuo Mattia takaisin ja tässäkin tapauksessa tuomarina toimi 7-päivää sontalehti yhdessä syyttäjän kanssa. Inkisen mahdolliseen syyllisyyteen en ota muuta kantaa kuin sen, että syytön kunnes toisin todistetaan.
Julkisen Sanan Neuvosto käsitteli 7-päivää lehden juttua Matti Inkisen rikosepäilystä ja antoi Seiskalle vapauttavan päätöksen lokakuussa 2009. Eli Seiska noudatti toiminnassaan journalistin eettisiä ohjeita. Noudattikohan ihan oikeasti vai mikä on JSN:n moraali ja mitkä ovat journalistin eettiset ohjeet?
Olen myös sitä mieltä, että vika ei ole pelkästään toimittajissa vaan pääsyylliset ovat isot lehtitalot ja sen intressit, jotka eivät ole usein muut kuin myyntiluvut tai poliittiset syyt.
Luultavasti usein on niin, että toimittaja ei saa tehdä jotain juttua siten kuin haluaisi. Lisäksi jos joku haastaa lehden oikeuteen tai kantelee jutusta Julkisen Sanan Neuvostoon (JNS), niin sanktiot ovat olemattomia. Myyntiluvut ts. raha päihittävät mahdolliset tuomiot. Suomessa toimii ns. Putinin median kaltainen systeemi hyvin usein. Eli varsin valikoiva media, joka pystyy tehokkaaseen ihmisten manipulointiin.
Jostain tärkeästä asiasta ei kirjoitetta tai analysoida, mutta vaikka Ruotsin kuninkaan tyttären tai Johanna Tukiaisen asiat kyllä analysoidaan ja pengotaan hyvin sekä läpikotaisin. Olen ikäni inhonnut tätä sontamediaa. Esimerkkeinä vaikka Iltalehti, Ilta-Sanomat, 7-päivää, mutta viime vuosina myös tavalliset päivälehdet muistuttavat näitä lehtiä. Tv-puolella Maikkari.
Tässä journalistin ohjeet, joista lihavoin sellaiset, joita mielestäni rikotaan ja hyvin usein noita ohjeita ei noudateta:
"Ammatillinen asema
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.
Tietojen hankkiminen ja julkaiseminen
8. Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.9. Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
13. Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.
14. Journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa. Toimituksen on kunnioitettava tätä periaatetta.
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate."
http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/
Myös kritisoin voimakkaasti Julkisen Sanan Neuvostoa (JSN), joka on lähes turha laitos, koska siellä häärää itse toimittajat.
* Esim. JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen on siitä esimerkki. Uimonen toimi pitkään sanomalehti Kalevan päätoimittajana vuosina 2001–2009. Samoin Hesarissa vuosina 1986–2001. Eli miten tälläinen lafka voi olla puolueeton? Siihen kokoonpanoon pitäisi kuulua myös muitakin kuin toimittajia.
Nyt on sielläkin tapahtumassa ehkä parannusta. Lainaus Journalistiliiton sivuilta.
17.12.2010
"JSN: Yleisö huomioon entistä paremmin
Julkisen sanan neuvosto ja Journalistin ohjeet uudistuvat. Vuoden 2011 alusta voimaan tulevat Journalistin ohjeet vaativat journalistilta nykyistä enemmän."
Toivottavasti todellakin muuttuvat ja onneksi on internet, jossa voi kyseenalaistaa eri asioita.
Yhtä mediaa kiitän taas ja se on Uusi-Suomi sekä siellä Puheenvuoro-osasto. Netissä ilmestyvä lehti on muutenkin huomattavasti rohkeampi media myös aremmissa aiheissa.
No, tästä ohjelmasta kiitän myös Yleä. Heillä on hyviä dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia.
*Korjaus: Julkisen Sanan Neuvostoon kuuluu kolme tai neljä yleisöjäsentä. Sillä en tiedä onko kolme vai neljä, koska yhdellä sivun osiolla on kolme ja toisella neljä. On aika vaikea saada selville sivuja tutkimalla, mikä on varsinainen kokoonpano. Yhdessä kohtaa jäseniä on 10 ja jos tähän laskee puheenjohtajan ja sihteerit lukumäärä on 13. Sitten yhdessä kohtaa sivustoja jäseniä on 12. Eli en saanut kunnolla selvää mikä kokoonpano oikeasti on. Todennäköisesti se on tämä:
http://www.jsn.fi/fi/jsn/?id=4234
Tässä vielä lainaus JSN:n sivuilta, jota asiaa ei minun mielestäni noudateta vaan erittäin usein rikotaan:
"JSN
Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Neuvosto käsittelee myös toimittajan menettelyä tietojen hankinnassa. JSN ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa. Sen päätöksiä seurataan silti tarkoin. Sama on havaittu myös muissa maissa, joissa toimii JSN:oa muistuttavia lehdistöneuvostoja."http://www.jsn.fi/fi/jsn/?id=4220

Kommenttina lisään tähän Turun Sanomien jutun median ja poliisin sylikoirailmiöstä:
VastaaPoista"Scheinin pitää
toimittajia
poliisin sylikoirina
Turun Sanomat 8.4.2009 2:31:19
ESKO PIHKALA
Suomalaisen lehdistön suhtautuminen ihmisoikeuksiin ja perustuslain kehittämiseen on muuttunut 2000-luvulla aiempaa penseämmäksi, arvostelee turkulaislähtöinen kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin.
Turun suomalaisen yliopistoseuran Phoenix-lehden haastattelema Scheinin muistelee, että Suomen liittyessä Euroopan neuvostoon ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa asenne oli suopeampi.
- Silloin käytiin julkista keskustelua perustuslain puutteista. Rikoksesta syytettyjen ja ulkomaalaisten kohtelussa oli ongelmia. Tuomarit havahtuivat soveltamaan ihmisoikeussopimuksia. Siten myös kehitys oli nopeaa, Scheinin toteaa.
Scheininin mukaan nyt ei ole enää itsestään selvää, että ihmisoikeuksiin liittyvät asiat saavat median tuen. Sen sijaan lehdistöltä heruu nykyään entistä enemmän ymmärrystä viranomaisille ja poliisin valtuuksien kasvattamiselle.
- Toimittajista on liian usein tullut poliisin sylikoiria. Suoraan sanoen poliisi vuotaa tietoja toimittajille ja lehdistö kiittää skuupeista myötäilyllä, Scheinin varoittaa.
EU:n yhteiskuntatieteisiin keskittyvässä jatkokoulutuslaitoksessa, European University Institutessa Firenzessä professuuria pitävä Scheinin huomauttaa Suomella olevan EU:ssa erityisvastuu ihmisoikeuksien puolustajana.
Pohjoismailla on perinteisesti ollut korkea ihmisoikeusprofiili YK:ssa, mutta EU:ssa vastuu on Scheininin mukaan jäänyt Suomen harteille Norjan pysyessä EU:n ulkopuolella ja Ruotsin ja Tanskan kylpiessä omassa erinomaisuudessaan."
http://www.ts.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2009-04-08,104:2:603822,1:0:0:0:0:0