Vaaleista ja vaalituloksesta

Täytyy nyt kirjoittaa jonkinmoisia omia näkemyksiä eduskuntavaaleista ja sen tuloksesta, kun on tullut ennen vaaleja aika paljonkin kommentoitua politiikkaa ja politikkoja.

Itselleni ei ollut yllätys Perusuomalaisten suuri voitto. Omissa mietteissä ajattelin heitä jopa ykköseksikin. Suomen politiikan historiassa se sen sijaan on nimenomaan Soinin sanoma "jytky", jota ei ennen kai ole nähty.

Media ryöpytteli osin ivaillen Soinia ja Perusuomalaisia aika rankasti ennen vaaleja sekä aika paljon jälkeenkin. Kuten aikaisemmin kirjoitin se saattoi jopa auttaa Perussuomalaisia yhtenä osana vaalivoittoon. Riepottelu meni yli minun mielestäni aika monessa kohtaa. Pääministeri Kiviniemeen kohdistuneessa riepottelussa media kuitenkin mielestäni onnistui. Syytä on myös Marissa itsessään. Tosin ei ole median vika, että Keskusta hävisi niin pahoin. Jonkinmoista syytä kuitenkin näen siihen myös median kirjoittelulla. Keskustasta itsestään löytyy useita syitä ja siitähän voisi joku vaikka kirjoittaa kirjan halutessaan. Ja varmasti joku kirjoittaakin. ;)

Mielestäni näkemilläni vaalitenteillä oli osuutta jossain määrin tulokseen. Etenkin kun katsoin Mtv:n puolueiden puheenjohtajatentin. Timo Soini oli siinä vakuuttava ja ei turhia jaaritellut. Hänen vastauksensa olivat lyhyitä ja ytimekkäitä vaikka ainakin se miestoimittaja yritti katkoa Soinin puhetta useampaan kertaan. Hän ei siitäkään juuri hikeentynyt. Rankkaan hänet ykköseksi kaikissa katsomissani vastaavissa tv-tenteissä näissä vaaleissa. Hän sanoin asiat takeltelematta suoraan.

Jutta Urpilainen esiintyi myös edukseen ja jämäkästi. Hän on mielestäni selkeästi Demareiden ykköspolitikko. Selväsanainen ja lisäksi edustava nainen kaikin puolin.

Jyrki Katainen oli mielestäni tässä vertailussa kolmas. Mitään pahoja mokia hän ei tehnyt, mutta on mielestäni itseäni ärsyttävä politikon prototyyppi, jolla on valmiit vastaukset lähes aina kun kysytään. Vastauksien taso tosin heittelee ja hän on sortunut jopa valehteluun sekä jäänyt siitä kiinni. Jyrkillä on ainakin se hyvä puoli, että hän harvoin kiivastuu ja pysyy kiperissäkin tilanteissa tyynenä. Sekö sitten on juuri se hyvän politikon prototyyppi tai formaatti? Hyvä-sanalla en tarkoita juuri muuta kuin hyvää selittäjää ja ammattipoliikkoa. Mielestäni myös joskus sanoisiko liian "ylivakuuttava" ja se ei minuun uppoa. Muutamissa asioissa tuo vakuuttavuuden taso on nähty jälkeenpäin ainakin EU:n suhteen. Se EU-maa on se viimeinen autettava jne.

Mari Kiviniemi oli taas mielestäni tenteissä täysi floppi ja epäjohdonmukainen. Se saattoi ärsyttää monia ja esim. Minkki-Mari juttu sai monilta niskakarvat pystyyn. Se ei ehkä vaikuttanut Keskustan huonoon tulokseen juurikaan, mutta tyhmä temppu ja yhtä tyhmät selitykset asialle. Kuitenkin Keskustan suorastaan surkea menestys oli minulle suurin yllätys vaaleissa.

Tuon minun rankingin mukaanhan vaalit menivät alkaen suurimmasta voittajasta suurimpaan häviäjään oikeassa järjestyksessä. Hieman ironista, kun Kokoomus juhli itse asiassa vaalitappiota. He menettivät kuusi paikkaa ja se olisi "normaaleissa" vaaleissa vetänyt vakavaksi. Kokoomuksen ainoa, tosin merkittävä voitto oli säilyä melko niukasti suurimpana puolueena ja sitähän voi tietysti tuulettaa sekä kunnioittaa.

Yksittäisistä kansanedustajista en ala lyötyjä lyömään ja olisin toivonut enemmänkin vaihtoa edustajissa kaikissa puolueissa, jos jätetään Perussuomalaiset pois. Muutamaa sellaista politikkoa joka minun mielestäni olisi joutanut pois, niin heistä muutama sana.

Olisin toivonut, että sisäministeri Anne Holmlund ei olisi päässyt eduskuntaan. Hän on mielestäni kyseenalainen henkilö hyvien poliisisuhteiden vuoksi (mm. poliisiylijohtaja Paatero) ja hänen sisäministerikautensa aikana perustettiin uusi Poliisihallinto, jonka johtaja Mikko Paatero mankuu poliisille lisää valtuuksia. Muutenkin tällä organisaatiolla on liikaa valtaa. Tästä olen ennenkin kirjoitellut.
Holmlund käytti myös muhkean summan rahaa vaaalikampanjaansa eli lähes 47.000 euroa. Ääniä hän sai aika vähän eli 3952. Yhden äänen hinnaksi lähes 12 euroa. Kalliita ääniä. Lähde: www.sampsakataja.fi/data/lansisuomi220507.pdf

Toinen on oikeusministeri Tuija Brax. Hän ei juuri ottanut mitään kantaa mihinkään epäoikeudenmukaisuuteen Suomessa. Ei ainakaan kuuluvasti. Suomalaista oikeusturvaa on arvostellut useampi asiantuntija. Hän oli minun mielestäni aivan turha henkilö virassaan vaikka edustaa "vihreitä arvoja" joiden perusteella olisin odottanut häneltä vähän enemmän. Muutenkin koko puolue petti ainakin minut.

Kolmantena SDP:n Erkki Tuomioja. Vanha "kalkkis" joutaisi jo pois sieltä. Ärsyttävän tosikkomainen ammattipolitikko. Hänen saavutuksiaan en juuri arvosta ja osa on henkilökohtaistakin.

Olisi muitakin, mutta en ala kaikkia luettelemaan. Nämä kaksi naista lähinnä siksi, että minua kiinnostaa oikeusturva-ja ihmisoikeusasiat.

Sitten muutama, joiden pääsystä olen tyytyväinen. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on jämäkkä rehellisen tuntuinen poliitikko, realisti, rohkea ja esiintyi hyvin vaalitenteissä.

Sitten juuri haukkumani Vihreiden edustaja. Olen iloinen, että Osmo Soininvaara palasi politikon uralle ja uskon syyksi, että hän haluaa Vihreisiin ryhtiä. Takavuosina arvostin puoluetta ja Soininvaaraa.

Sitten vielä pari edustajaa, jotka jäivät rannalle. Hän on Perussuomalaisten Markku Uusipaavalniemi. Mies on rohkeasanainen politikko ja lausui yleensä Suomen politiikasta sekä talousasioista sellaisia, joita harvoin kuulee politikon suusta. Hän haukkui "työnantajansa" eli valtion aika selväsanaisesti, että ei noilla sanoilla saa mistään isosta nykypuolueesta kannatusta. Ei edes Perusuomalaisista. Myös Suomen talousasiat ja maailmantalous tai raha yleensä sai aikaan minussa mielenkiintoa, kun olen hänen lausuntojaan kuunnellut. Lisäksi media oli täysin hiljaa Markun kommenteista ja tarkoitan esim. tätä Talousdemokratia ry:n haastattelua. Hänen haastattelunsa löytyy tästä kolmiosaisena: http://www.youtube.com/watch?v=hzbGUxz2reo

Siihen olen myös pettynyt, että Kristillisdemokraattien Bjarne Kallis lopetti. Hän oli/on suorapuheinen ja rehellinen mies vaikka en ole kiinnostunut KD:n politiikasta. Usko ja politiikka ei sovi mielestäni yhteen. Minulla ei ole mitään vastaan, jos jollakin on uskonnolliset arvot tärkeitä riippumatta uskosta.
Tähänkin listaan mahtuisi muitakin.

Tämä juttuni saattaa joidenkin mielestä olla ristiriitainen, sillä annoin ääneni Perussuomalaiselle kansanedustajaehdokkaalle, joka ei päässyt eduskuntaan Keski-Suomen vaalipiirista. Syy on lähes kokonaan se, että halusin mahdollisimman paljon vaihtoa eduskuntaan. Perussuomalaisilla on hyviä ja rehellisiä kannanottoja, joka on kaikkien vastustajien mielestä populismia ja jota ihmettelen. Joka puolueessa on jonkin sortin populisteja ja jos se on populismia, että haluaa muutosta nykyiseen touhuun kotimaassa ja EU:ssa, niin olkoon.

Esim. Perussuomalaisten maahanmuuttolinjauksissa en ole kaikissa samaa mieltä ja varsinkin Jussi Halla-Aho ja samalla tavoin ajattelevat jopa kauhistuttavat minua ja aika paljon muitakin näkemyseroja on.

Jos itseä luonnehtisin, niin olen kaiketi aika epänormaali kansalainen äänestyskäyttäytymisessa. Olen elämäni varrella äänestänyt äkkiä laskien lähes kymmentä puoluetta eri vaaleissa. Eli toisaalta olen aika epäpoliittinen henkilö. Äänestä ennemmin ihmistä kuin puoluetta. Sitä linjaa sotkee mm. puoluekuri. Muutamat harvat ja rohkeat uskaltavat siitä poiketa.

No, se näistä vaaleista ja tuloksista. Kokonaisuuten olen melko tyytyväinen. Toivottavasti rehellisyys lisääntyy politiikassa ja muissakin epäkohdissa Suomessa ja pitääkö sanoa myös EU:ssa. Olenko neljän vuoden päästä mitä mieltä tai aikaisemminkin, niin se jää nähtäväksi? Veikkaukseni on, että kenties ainakin EU:ssa tapahtuu radikaaleja muutoksia ja se voi kipata koko systeemi. Melkoisia uhkakuvia on ainakin luotu Perussuomalaisten vaalivoitosta, niin Suomessa kuin maailmallakin.