Köyhät kyykkyyn! Asialla optiomiljonääri Ole Johansson

                                                      Kuva Talouselämä

Tämä on niin hyvä juttu, että on ihan pakko laittaa se esille. Oikeastaan tämä kuuluisi blogini Studio Ö:n juttuihin naurettavuudellaan ja millaisia kommentteja ökyrikas Johansson päästelee suustaan. Juttu löytyy siis Talouselämä-julkaisun nettisivuilta. Siinä Elinkeinoelämän Keskusliiton puheenjohtaja Ole Johansson laukoo 60-v synttäreillään melkoisen (surku)hupaisaa tekstiä.

Tietenkin tuo Suomessa oleva todellinen ilmiö eli köyhyys on jollekin maabrändijengille ja Kauniaisissa asuvalle Ole Johanssonille vastenmielinen sekä kiusallinenkin asia. Johansson on omalta osaltaan ollut järjestämässä asioita noin niinkuin ne todellisuudessa ovat.

Helsinki valittiin juuri mailman parhaaksi kaupungiksi brittilehti Monoclessa. Ihmettelen tosin millä kriteereillä, mutta eipä juuri kiinnosta.

Ja kyllä minä sen uskon, että joillakin kriteereillä se voi sitä ollakin. Kaunis kaupunkihan stadi on. Itse en näe tosin siinä mitään erikoista "hohtoa". Kuitenkin pitäisi pyörähtää Helsingissä ja videoida leipäjonoja yms. ja lähettää ne Monocle-lehteen "kiiltokuvien" sijaan.
Sekin on totta, että kaikissa maailman pääkaupungeissa ja joka käpykylässäkin on toinen puolensa. Mutta tälläinen syrjäytyminen on lisääntymässä Euroopassa ja muuallakin. Ja tälläisilla listoilla ei nyt lopulta paljoa ole merkitystä ja ei siinä mitään pahaa ole, jos Monocle tälläisen julistaa. Ihan sama minulle.

Mutta nyt tämä (surku)hupaisa juttu. Parhaat palat vahvenettuna eli koko teksti:

Köyhät 16.6.2011 11:47

"Mitä Kauniaisten öky tietää köyhistä 

Antti Mikkonen 

Kauniaisissa asuva optiomiljonääri Ole Johansson (kuvassa) täyttää 60 vuotta.
Helsingin Sanomat oli tehnyt miehestä syntymäpäivähaastattelun, koska hän on pörssikonserni Wärtsiläntoimitusjohtaja ja ennen kaikkea Elinkeinoelämän Keskusliiton puheenjohtaja.
EK:n Johanssonia kyllästyttää jatkuva keskustelu köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Hän loihe lausumaan, että ”merkittävä määrä ihmisiä käy töissä päivittäin”.
Hieno havainto!
”Välillä tuntuu siltä, ettei Suomessa olisi mitään köyhyyttä suurempaa ongelmaa. Totta kai se on ongelma, mutta pitäisi pohtia myös ratkaisuja. Nyt poliitikot kilpailevat sillä, kuka voisi olla anteliain”, Johansson sanoi.

 

Kuka tuntee köyhän?

Mitä varakkaan väen verokeitaassa Kauniaisissa asuva vuorineuvos tietää köyhistä?
Tuskin enempää kuin Friisilän kalliilla pientaloalueella asuva ja Smolnan kulmilla pyörivä Jyrki Katainen (kok.) tai Iivisniemen kukkivan puiston laidalla tv-lausuntoja antava Timo Soini (ps.).
Eivät Erkki Tuomiojankaan (sd.) naapurit liene rutiköyhimpiä.
Köyhyys on politiikan polttoainetta.
Sitä täytyy olla. Se on pyhä sana, jonka mainitseminen osoittaa, että poliitikolla on sosiaalisesti herkkä sydän.
Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy onkin muitta mukinoitta kärkiasia, kun Katainen vääntää kokoon hallitusohjelmaa.
Tunnetko sinä köyhän? Asuuko sellainen seinän takana?
Kun seisot oman markettisi kassajonossa ja vilkuilet muiden jonossa hikoilevien ostoskärryjä, ajatteletko, että onpa täällä köyhää väkeä?

 

Syntymä- ja konkurssiköyhät

 
Köyhä, köyhempi, köyhin... leipäjono, sillanalus, maantienoja.
Johansson ei ole ainoa, jota tuntuu riepovan epämääräinen hyssytyspuhe köyhyydestä.
Täytyykö köyhän pään päällä nähdä kirkas sädekehä? Jokaisella on kuitenkin oma tarinansa, ja ne tarinat ovat puistattavan erilaisia.
Meillä on syntymäköyhät ja konkurssiköyhät.
On opiskelijaköyhä, kansaneläkeläisköyhä, yksinhuoltajaköyhä, maahanmuuttajaköyhä, hunsvottiköyhä, juopottelijaköyhä, kitupiikkiköyhä, laiskottelijaköyhä, torinkulmaköyhä, elämäntapaköyhä, valeköyhä, nälkäköyhä, loukkuköyhä, kohtaloköyhä, absoluuttisen köyhä ja suhteellisen köyhä.
Suhteellinen köyhyys on kaikista köyhyysinnovaatiosta nerokkain. Nettotuloasteikossa säilyy ikuisesti alin kymmenen prosenttia tai neljännes, joka ansaitsee vähemmän kuin muut.
Kun vannomme tiukasti suhteellisen köyhyyden nimeen, ei köyhyys poistu koskaan.

 

Unohdetut köyhät?

Timo Soinin henkinen isä Veikko Vennamo puhui väkevästi unohdetusta kansasta.

Keitä ovat Suomen unohdetuimmat köyhät?
Heitä ovat ammatinharjoittajat, kärpässarjan yrittäjät... syrjäkaduilla ne putiikkien pitäjät, joiden liikkeissä ovi käy ehkä kerran pari päivässä. Millä he elävät?"


http://www.talouselama.fi/uutiset/article643425.ece?s=u&wtm=te-16062011 

http://www.ek.fi/ek/fi/index.php

Kiitän Talouselämä-julkaisua hyvästä jutusta.


Niin voi perustellusti kysyä MITÄ TÄMÄ KAUNIAISTEN ÖKY TIETÄÄ KÖYHYYDESTÄ? Hän tietää sen, että köyhyydestä ei ole hyvä puhua kovin paljoa vaan sillai sopivasti ja kaunistellen asioita. Johansson ja hänen kaverinsa harrastavat tätä*. Köyhät eivät ole Johanssonin kavereita eikä Suomen eliitin. Tämä koskee myös Suomen valtiota ja suurta osaa päättäjistä.*

*edit 20.6.2011

Hyi, likaiset köyhät. Kyykkyyn siitä!!!!! Ja HYS tästä asiasta!!!!

Olé Johansson!!!! 

 

Muut lähteet:

http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/113023-%E2%80%9Dhelsinki-on-maailman-paras-kaupunki%E2%80%9D


Koen tuollaiset puheet ihmisarvoa loukkaavina, jos Ole Johanssonia kyllästyttää köyhät ja köyhyydestä puhuminen. Hänen ja monen muun mielestä näistä puhuminen ja kirjoittaminen on populismia. En koe olevani mikään populisti, mutta jos joku analysoi minut populistiksi, niin se on ihan samantekevää minulle. Thaimaassa sanotaan mai pen rai. ;)

Laitan Lemmyn taas asialle.